Talvilomasta on vierähtänyt jo pari viikkoa, mutta laitan tänne vielä lisää kohokohtia kuvamuistoina.
Loistelias punaisen karvas auringonnousu. Niin upea, että sitä kannatti mennä kuvaamaan yöpuvussa paukkupakkaseen.Talvisin Helmen ruokiin kuuluu pitkään uunissa muhinut possu.Unnan otokset laseista ovat mielenkiintoisia kuvakulmia kattauksesta.
Kaikki kattauksessa on perittyä tai kierrätettyä uunivuokaa lukuun ottamatta. En löytänyt mistään vanhaa kahdeksan hengen vuokaa.Talvisessa pergolassa ei auringon laskiessa pahemmin istuskeltu; pakkanen laski lähes joka yö alle kahdenkymmenen asteen.Talviloman viimeinen auringonlasku yllätti kauneudellaan, kun vein tiskivesiä kompostiin.Sisään mennessäni kuun kirkkaus verannan yläpuolella oli sadunomaista ympäröivää sinisyyttä vasten.
Helmikuun auringonnousu ja -lasku, kuu Helmihuvilan yllä ja mielessä kasvava kevään odotus toivat mieleen Kaarlo Sarkian Kehtolaulun:
Nukkua saat sinä tuulien pesään,
unestas ei meno päivien muutu.
Suvesta talveen, talvesta kesään
mahtava keinuu maailman tuutu.
Kiitos, kun luit ja kommenttisi on iloinen yllätys! Hyvää maaliskuun loppua, toivoo Helmihuvilan Ulla.
Runo sopii loistavasti kuviesi ja tekstisi kertomaan tarinaan. Katseeni takertui lasiin. Äidilläni taitaa olla samoja, joita ei koskaan käytetty, koska hienoja. Minusta ne oli ihania. Lauhtuvia kelejä odotellen, Tuija
Kiitos Tuija. Hauska yhteensattuma: nämäkin lasit ovat äitini eikä niitä käytetty. Minä käytän aina silloin kun koko perhe on koossa – yhdessäoleminen on silkkaa juhlaa. Terveisin Ulla
Kivoja kevättalvisia tunnelmia, ja minusta myös ihana tuo runo. Vanhoissa runoissa on joskus erityistä taikaa. Tuo lasien kuvio vaikutti kauhean tutulta, onkohan se samaa sarjaa, jota minulla on yksi jalallinen kulho… mutta minun kulhoni on kyllä sinistä lasia. Itsekin tykkään, että kauniita astioita kannattaa käyttää aina kun vähänkin aihetta, niistä tulee hyvä mieli. 🙂
... on henkilökohtainen blogini, joka sisältää ajatuksia ja välähdyksiä elämästä, kodista, sisustuksesta, remontoinnista, tuunauksesta, puutarhasta ja koirista. Ja mitäpä se olisi elämä ilman hyvää ruokaa ja juomaa?
Runo sopii loistavasti kuviesi ja tekstisi kertomaan tarinaan. Katseeni takertui lasiin. Äidilläni taitaa olla samoja, joita ei koskaan käytetty, koska hienoja. Minusta ne oli ihania. Lauhtuvia kelejä odotellen, Tuija
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Tuija. Hauska yhteensattuma: nämäkin lasit ovat äitini eikä niitä käytetty. Minä käytän aina silloin kun koko perhe on koossa – yhdessäoleminen on silkkaa juhlaa. Terveisin Ulla
TykkääTykkää
Voi miten kaunis kuva auringonnoususta!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Saara! Se oli ihan uskomattoman hieno. En ollut aiemmin nähnyt yhtä komeaa auringonnousua.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ihania kuvia. Kauniita ajatuksia synnytti.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Pulina!
TykkääTykkää
Ihana iltaruno!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi Anne. Minustakin se on kaunis.
TykkääTykkää
Kivoja kevättalvisia tunnelmia, ja minusta myös ihana tuo runo. Vanhoissa runoissa on joskus erityistä taikaa. Tuo lasien kuvio vaikutti kauhean tutulta, onkohan se samaa sarjaa, jota minulla on yksi jalallinen kulho… mutta minun kulhoni on kyllä sinistä lasia. Itsekin tykkään, että kauniita astioita kannattaa käyttää aina kun vähänkin aihetta, niistä tulee hyvä mieli. 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Minna Wilhelmiina! Minua myös viehättävät vanhat runot, sillä niissä on hienoja sanoja, joita ei usein kuule nykyteksteissä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Upea auringonnousu! Uunipossukin kuullostaa varsin hyvältä.. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos! Possu oli vallan herkullista.
TykkääTykkää