Pehtoorin portaat

Helmilässä on ollut aiemmin kaksi ulkoporrasversiota. Alkuperäiset olivat suoraan eteen ja isäni tekemät kääntyivät ulostullessa vasemmalle. Sisääntultaessa käveltiin kunniakierros, koska huussista ja autolta tullaan talon toiselta sivustalta. Aika nautti isäni portaat lahoiksi ja pergolan valmistuttua kiepin omituisuus korostui entisestään: portaat olivat väärään suuntaan.

1. Portaat ennen
Vanhat ulkoportaat.

Sisääntulon uusiminen alkoi kiveyksen teolla. Helmilässä se on rankkaa puuhaa, sillä maassa tuntuu olevan pääasiassa erikokoisia kiviä. Halusimme edelleen katoksellisen portaikon, jotta sade ei ropise heti niskaan kun oven avaa.

2. Portaat nyt
Uudet portaat.

Vaihdoimme ulko-oven ikkunalliseen, jotta verannalle saatiin lisää luonnonvaloa. Katsoimme aluksi vanhoja kunnostettuja ovia, mutta sellaisen hinta olisi nostanut kustannukset tuplaksi. Perusmökkiovimalli sopi hyvin eristämättömän verannan oveksi. Sen hinta oli murto-osa alkuperäisistä ja Helmi Kallio-kilven kanssa se näyttää vanhemmalta kuin onkaan.

3. Huvilan ulko-ovi

Portaat tehtiin kuusipuusta ja käsiteltiin Roslagin mahongilla. Tumma väri on fiksu, sillä keväisin jäät sulavat nopeasti auringon paisteessa. Uusintakäsittely tehdään joka toinen vuosi ja bonuksena tulee mahtava tervan tuoksu.

4. Ulkoportaat pergolasta käsin

Mieheni, jota pehtooriksikin Helmilässä kutsun, suunnitteli uuden katoksen isäni katosta kunnioittaen ja pergolaan sopien. Portaikossa hän hyödynsi appiukoltaan jääneitä listoja. Portaikon maalaus tehtiin talon muun ulkomaalauksen jälkeen . Näin saimme sen värit fiksattua yksityiskohtiaan myöten kokonaisuuteen sopivaksi. Tämä kevät oli aiemmista poiketen pellavaöljymaalarin aikaa ja saimme portaikon maalauksen vihdoin valmiiksi!

5. Ulkoportaat sisältä tullessa

 

8. Kokonaisuus

Villiviini on ottanut omakseen uudet rakennelmat eikä portaikkoa heti huomaa uudeksi. Se onkin mottomme Helmilää kunnostettaessa: uudet jutut istuvat niin hyvin, että ne tuntuvat olleen iät ajat paikoillaan.

Mainokset

Kesähuoneen laittoa

Kesähuoneen eli neidonkammarin muodonmuutos on ollut käynnissä muutaman vuoden. Aikajänteen pituus johtuu pitkälti siitä, ettei sitä voi työstää kuin lämpiminä vuodenaikoina. Ja välillä rehellisesti laiskottaa.

Isäni tapetoima vanha pinkki tapetti koki kovia vuoden 1995 alun myrskyssä, jolloin harjapelti repesi irti. Pelti korjattiin ja tapetti kuivui, mutta kosteusläikät jäivät. Haikeaksi muistoksi, sillä isäni kuoli samaisena myrsky-yönä.

Olen maalannut tummanruskealla kattopalkin ja Osmo Colorin valkoisella listat. Tämän kesän häikäisevinä ensipäivinä ja Helmin päivän lahjaksi jatkoimme muutosta tapetoimalla kaikki suorat seinät uudestaan. Gammelsvenskin tapetti oli hankittu viime syksynä ja oli valmiina odottamassa otollista hetkeä.

Ryhtyessämme hommiin muistin jälleen miksi kartan Helmin tapetointia: 53 senttiä leveän vuodan kohdalla seinän korkeus heittää senttejä ja korkeus piti mitata jokaisen vuodan leveydeltä ainakin kolmesta kohtaa! Kokeneelle homma saattaa olla helppo, mutta minä olen harjoittelija ja aika tumpelo sellainen. Yksi liisteröity vuota koki lyhyen, mutta silmittömän kiukkupuuskan ja lensi rutattuna nurkkaan tyttäreni katsoessa äitiään lievästi sanottuna oudoksuen vieressä. Hävetti välittömästi heti, kun vuotamytty läjähti lattialle.

Mutta aika hienot suorista seinistä tuli. Kelpaa meille! Minä tein suuret linjat ja kuopus askarteli taidokkaasti tarkkuutta vaativat pienet kohdat. Kiitos kultaseni: säästyimme ehkä parilta muulta rutatulta tapetilta.

Sitten alkaa uusi pähkäily!

Seuraavaksi otetaan tikkaat peliin ja mennään korkeammalle kuin minä lyhyenläntänä puolisavolaisena luonnossa yletän. Mutta miten käsitellä vanha tapetoitu vino osa, jonka on tarkoitus tulla valkeaksi? Kovalevystä ei vanha tapetti irtoa: se istuu siinä kuin tervattuna enkä haluaisi lutrata koko levyä kosteaksi.

Pitäiskö tapetoida valkoisella vanhan tapetin päälle (mielenrauhani kannalta ei parhain vaihtoehto) vai voisiko sen maalata? Tarkoituksena on maalata myös levytetty katon osa ja ikkunan yläpuolella oleva seinä sekä loput puulla olevat listat ja paneloinnit, jolloin huoneen yläosasta tulisi tukipalkkia lukuun ottamatta valkoinen. Voikohan sama maali sopia jokaiseen pintaan? Mutta mikä, etten vahingoita tietämättäni hengittävyyttä? LampunvarjostinPäiväpeitto ja pitsityynyoikea puolivasen puoli kesähuoneesta

En ole varma mitä maalia isäni käytti. Lateksi on epätodennäköinen vaihtoehto. Ateneumin käyneenä hän piti sitä 1980-luvulla harrastelijoiden pikamaalina, jotka eivät viitsi tai osaa käyttää ohenteita edes pensselin pesuun. Todennäköisesti levyssä on öljypohjaista maalia. Kävisikö kalkkimaali sekä tapettiin, maalattuun levyyn ja puuhun?

TERVETULOA HELMIHUVILAN BLOGIIN

Helmihuvila.jpg

Nyt se on totta! Pitkällisen pähkäilyn ja kriittisen itsearvioinnin jälkeen uskaltauduin tekemään Helmihuvilalle oman blogin. Tämä on sen ensimmäinen julkaisu. Jännittää. Kiitokset miehelleni Jarkolle ja ystävälleni Leena Harnolle kannustuksesta ja uskomisesta, että tämä on oikeasti hyvä juttu.

Helmi on kaikkea

On mahdotonta nimetä yksittäistä aihetta tai teemaa, jota käsittelisin, sillä Helmihuvila on yhtä moniulotteinen kuin itse elämä. Helmi on harrastus ja elämäntapa. Se on rakas vanha talo elettyine elämineen ja suvun museo. Helmi on pikkuruinen puutarha: raparperipiirakka ja herukkamehu. Helmi on vuoden aikojen mukaan vaihtuva maisema, se on osa rehevää suomalaista maaseutua. Helmi on kaikki: huvila kuin helmi, kuten Kodin Pellervon nro 10/2015 kannessa viime syksynä todettiin.

Kunnostamista, sisustamista ja nautiskelua

Näillä sivuilla aion kertoa työn alla olevista ja tulevista kunnostustöistä sekä niihin liittyvistä pohdiskeluista, kömmähdyksistä ja onnistumisista. Minä ja mieheni emme ole entisöinnin tai kunnostamisen ammattilaisia, vaan pääasiassa opimme tekemällä ja kyselemällä. Useimmin kantapään kautta. Tämän kevään ja kesän aikana on tarkoitus kunnostaa verannan vanhat ikkunat sekä tapetoida yläkerran kesähuone eli neidonkammari. Ja sitten ehkä jotain muuta, jos jää aikaa. Sillä välillä pitää myös nauttia jo aikaansaadusta.

Wanhoja juttuja

Helmi on aikakone. Sinne on kertynyt mm. isoäitini reseptikirjoja 1900-luvun alusta ja Kotilieden vuosikertoja viime vuosituhannelta. Välillä innostun kokeilemaan mielenkiintoisimpia ohjeita ja laittelen niistä herkullisimmat jatkossa tänne. Helmillä on myös vanhoja postikortteja ja kirjeitä: autenttisia ajankuvia yli sadan vuoden ajalta. Tarkoitukseni on ikuistaa ne pikkuhiljaa tänne. Muistoksi ihmisistä, joita minä tai lapseni emme koskaan ehtineet tavata. Tutustumme heihin näin postuumisti.

Kuvatunnelmia

Liitän tänne myös kuvia Helmin puutarhasta ja sisätiloista. Hyödynnän sisustuksessa mahdollisimman paljon vanhoja ja patinoituneita tavaroita sekä isotätieni tekemiä tekstiilejä. Jospa niistä löytyisi innostuksen kipinää myös muille. Ohessa tuoreimpia pääsiäistunnelmia.

Pellervo-lehti
Kodin Pellervo nro 10/2015
Krookus
Krookukset
Puput
Mummin lahjapuput.
Narsissi
Pöytäkukat
Tipu
Pieni, ylväs tipu.
Rairuoho
Suojassa kissoilta.
Pääsiäispöytä
Lähes katettu pöytä.
Haarukka
Vanhoissa ruokailuvälineissä on tunnelmaa.