Viime viikonloppuna syksy taittoi yöpakkasten myötä viimeisenkin viipyilevän tuntemukseni kesästä. Samainen syksy tarttui myös minuun kaksin käsin ja kaatoi nuhakuumeessa petiin. Siksipä talletan tänne syyskuun viimeisen viikonlopun tunnelmat näin lokakuun ensimmäisen viikonlopun alla.
Lauri Viljanen oli yksi äitini lempirunoilijoista. Hänen nostalgisen kauniista ja viipyilevistä runoistaan Kultainen tähti -runon loppu kuvastaa viime viikoisia haikeahkoja tunnelmiani:
On syksy tullut, ja tuulen soiden
nyt puista heelmiä varisee.
Ja luona keltaisten vainioiden
vain oljen tuoksua leijailee.
Pois kevät häipyi ja suvi salaa.
Mutt’ yllä vihreän metsän vyön
öin suuri, kultainen tähti palaa
kuin kerran taivaalla kevätyön!
Lauri Viljanen: Kootut runot 1946
Nautinnollista viikonloppua!
Helmihuvila 