Syyslomailua I

Ensimmäisenä lomapäivänä aamu valkeni lähes vastahakoisesti, viipyillen syksyn säkkipimeässä. Syyslomalaiseni, kuopukseni Unna, nukkui yläkerrassa teini-ikäisen syvää unta. Puut rätisivät keittiön kamiinassa kun tein töitä kamarin puolella.

Katsoessani ikkunasta huomasin horisontissa nousevan punaisen auringon. Väri oli viisaampien mukaan peräisin pienhiukkasista, jotka Ophelia-hurrikaani lennätti Portugalin metsäpaloista ja Saharan tomusta. Näky oli upea, vaikka sen syy palojen osalta on surullinen.

Punainen aurinko
Punainen aurinko

Toissa päivänä teimme retken, Road tripin, joksi Unna sitä kutsui. Alkumatkasta näimme muuttolinnut välietapillaan. Laulujoutsenten lisäksi pellolla oli satoja vesilintuja ja lisää tuli koko ajan. Pysähdyimme ja avasimme auton ikkunat; pulinan määrä oli uskomaton!

Muuttolinnut
Kokoontumislennot

Jatkoimme matkaa Hollolan kirkonkylälle. Miljöötä hallitsi kaunis keskiaikainen kirkko ja kunnantupa, joka muistutti Mauri Kunnaksen Koiramäen kirjojen taloja. Kirkko on auki vain sunnuntaisin paitsi kesäaikana, joten ihastelimme rakennusta ulkopuolelta. Luimme hautausmaan vanhoja rautaristejä, kunnes kylmä tuuli ajoi meidän takaisin autoon. Ensi kesänä tulemme uudestaan katsomaan kirkon sisäpuolen!

Hollolan kirkko
Hollolan keskiaikainen kirkko

Hollolan kirkko 2

Tie ja taivas
Road trip Hollolassa

Matkatessamme eteenpäin huomasimme Tilamyymälä Pioni ja piironki/Kinnarin Tilan mainoksen. Siinä siis seuraava kohde ja minkälainen! Kuin karkkikauppa lapselle. Toinen toistaan kauniimpia kynttilälyhtyjä, astioita, kukkaruukkuja ja muita piensisustusjuttuja. Lisäksi tarjolla oli tilan omia tuotteita. Tänne palaamme. Ihan varmasti!

Pioni ja piironki
Pioni ja piironki -tilamyymälän sisäänkäynti

Punainen maitolaituri

Matka jatkui kohti Salpakangasta ja Fasetin Antiikkikeskusta. Toivoin löytäväni sieltä keittiön kattovalaisimen rikkoutuneen lasikuvun tilalle uuden vanhan. Valikoimaa oli jonkin verran, mutta kaikki olivat liian kaukana siitä mitä etsin. Unna löysi paljon kuvattavaa. Ulkoa ja sisältä.

Fasetti tuoli

 

Kuvaaja
Kuvaajan oma kuva

Seuraavaksi keula kääntyi kohti kauppaa, josta valitsin etupäässä paikallisia lähituotteita. Paluumatkalla muuttolintujen määrä niiden välietapilla oli kasvanut entisestään. Niiden pulina kuului pimeässä Helmihuvilalle asti.

 

Mainokset

Helmin aika

Vietimme viime viikonlopun Helmillä. Jotensakin hölmistyneenä huomasin, että ruskan värit alkavat olla kaikki maalattuna luontoon.

Punainen villiviini

Tämä kesä oli vanhimmalle ja nuorimmalle tyttärellemme merkkipaalujen kesä ja vietimme harvinaisen vähän aikaa huvilalla. Oli oikein ikävä. Juhannuksen alla vietimme kuopuksen rippijuhlia ja elokuussa esikoisen häitä. Kesän edetessä häävalmistelut veivät lähes kaiken huomiomme ja oli ihastuttavaa olla mukana järjestelyissä. Nyt juhlat on juhlittu ja muistelen molempia edelleen.

Kaikista ihastuttavista hääkuvista tämä on minulle merkityksellisin ja tarunomaisin. Suloinen morsiuspari omalla polullaan, käsi kädessä aloittamassa yhteistä matkaa. Aurinko ei aina tule paistamaan ja polulla on varmasti kuoppia, mutta yhdessä, toinen toistaan tukien, armollisina itselleen ja puolisolleen he onnistuvat.

J_plus_N_042
Kuva: Yehia Eweis

Huomaan eläväni jonkinmoisessa muutoksessa. Juhlia ennen – alkuvuodesta – keskimmäinen muutti omilleen ja kodissamme on käynnissä evoluutio. Kokonaisvaltainen prosessi, jossa lapsiperheen koti muuttuu aikuistuvan nuoren naisen ja hänen vanhempiensa kodiksi. Tilat saavat uusia merkityksiä ja uusia pintoja. Samaan aikaan kun sydämessä kaihertaa pieni haikeus menneeseen on hienoa nähdä lasten löytävät oman tiensä, oman elämänsä, oman onnensa.

Lyhtyjä ja pelakuita

Helmi on ollut aikalailla omillaan tämän erityisen kesän aikana. Sen huomaa etenkin pihasta. Pelakuutkin olivat käytännöllisesti katsoen koko kesän naapurin hellässä hoivassa. On aika alkaa taas huomioimaan rakasta talovanhusta ja sen pihaa.

Värikylläistä syksyä kaikille, Ulla

 

Rauhaisissa huoneissa

Olin toissa viikon purkamassa työkiireitä Helmillä. Se on tullut tavaksi viime vuosina. Taukojen lomassa toin kesän kukkina sisään ja vaihdoin kamarin tekstiilit keveämpiin.

Kamari
Ripaus uutta, ripaus vanhaa. Kaikki sulassa sovussa.
kamarin pöytä kesäliina
Kesäliina on Helmi-tädin tekemä.
Radio ja kesäkukka
Helmin radio on vuosien saatossa hiljentynyt, mutta joskus aiemmin sen äärelle keräännyttiin kuten nykyään television.
Kamarin työpöytä
Työpöytäni Helmillä. Tosin tuolloin isän vanha kirjoituskone väistyy nykyajan tieltä.

Nukuin yöni neidonkamarissa, kuten isäni yläkerran päätyhuonetta kutsui. Siirsin hetekan ikkunan eteen, jotta näin maiseman aamulla ensimmäiseksi ja viimeiseksi illalla.

Kesähuone

Kesähuoneen yöpöytä
Alkukesän ylellisyyttä on herätä ja nukahtaa sireenin tuoksuun.
Kesähuoneen naulakko
Vanhat hengarit ovat saaneet uuden naulakon.
Yläkerran parivuode
Näkymä päätyhuoneen kynnykseltä.

Vihdoin kesä!

Kaiken jäisen ja kylmän jälkeen, luonnon monisävyinen vihreys ja pienimmätkin kukat keräävät huomioni. Nautitaan tästä. Juuri nyt.

Kukat tuoreimmat puhkee ennen,

kuin puolet suvesta näät.

Mitä kypsyykin syksyn mennen,

ilon varhaisen vangiks jäät.

Runo: Lauri Viljanen, Kukkien myötä

MehiläisetNorjan angervoPaljulyhtySärkynyt sydänSireeni

Tulppaani
Tämä tulppaani kukki jo helluntaina. Liitin sen mukaan, sillä se oli ensimmäisiä tänä keväänä. Isäni istuttama.
Kaapo istuu
Tällä kertaa seuranani on tyttäremme Jennan ja Nikolaksen Kaapo-koira.

Uutta ja vanhaa

Koluan epäsäännöllisen säännöllisesti kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksessa. Helmillä oli alun perin melko vähän lautasia, aterimia ja muita ruokailuvälineitä. Nykyään niitä on riittävästi meidän joukkiolle ja vieraille. Erilaisia, mutta kaikki suunnilleen samalta aikakaudelta.

Pelastukset
Viimeisimmät hankintani. Kolhuja kokenut tarjotin, pullo salaatinkastikkeille, voiveitsi, raastin tuikkukynttilän suojaksi ja – potta. Alkuperäisen käyttötarkoituksensa sijaan siitä näillä näkymin tulee kukkaruukku.
Tarjotin ja vanhat lasit
Tarjotin sopii hienosti samaan asetelmaan Helmin alkuperäisten lasiesineiden kanssa.
Aterimet
Näiden kaltaisia lusikan koristeita ja luupäisen voiveitsen kaiverrusta en ollut aiemmin tavannut. Kiehtovina nekin saivat uuden kodin Helmiltä.
Uusi sohva
Tänä vuonna Helmi sai kevätlahjaksi myös upouuden puutarhasohvan. Olin ihastellut sitä Boknäsin myymälässä jo vuoden verran. Joka kerta se tuntui kuiskivan perääni. Nyt se on pergolassa kuin kotonaan. Ja niinhän se onkin.
Äitienpäiväkortti
Jk. Viitaten edelliseen kirjoitukseeni, sain äitienpäivänä tämän suloisen kortin tyttäriltäni. Sen on piirtänyt heistä esikoinen. Kun löydän sopivat kehykset, teen siitä Helmin kesähuoneeseen taulun.

Kesä on vihdoin täällä! Nautitaan!

Ajatuksia lasten kasvamisesta

Mainitsin edellisessä artikkelissani isoäitini Mimmin. Sen jälkeen jäin miettimään hänen kohtaloaan; kuoli juna-asemalla 50-vuotiaana juostessaan väärän junan perään. Hänen kaksi ensimmäistä lastaan kuoli alle kahden vuoden ikäisinä hinkuyskään. Suru oli niin suuri, että hän ja isoisäni Valtteri ottivat ottolapsen ­– kummitätini. Sen jälkeen syntyi äitini, tätini ja enoni.

Elämä 1900-luvun alussa oli kovaa verrattuna 2000-lukuun. Silti uskon, että yksi tunne oli yhtä katkeransuloinen kuin nytkin: jälkipolven noustessa omille, kauniille siivilleen. Se, jos mikä on äidin ja isän sydäntä pakahduttava tunne!

Esikoisemme on muuttanut omaan kotiinsa jo kuutisen vuotta sitten. Tosin hän soi etenkin minulle pehmeän laskun; huone tyhjennettiin vasta viime syksynä. Keskimmäinen muutti vastikään, sanoen, että: ”Äiti oikeasti, olen jo 25-vuotias. Tämän ikäisenä on ihan normaalia muuttaa pois.” Lisäksi nuorimmaiseni, kuopus ja pahnanpohjimmaiseni, muutti alakertaan. Näistä suurista muutoksista ja omistaan ylpeänä, syntyi alla oleva:

 On tullut aika, että

En olekaan enää kaikkivoipa äiti.

Se, jonka puhallus poistaa kivun.

Jonka syli karkottaa pahan mielen.

Ja jonka iltalaulu nukuttaa.

Minusta on tullut huomaamattani.

Nainen upeiden naisten rinnalle.

Minä synnytin teidät, te muokkasitte minut.

Asettamaan tulevaisuuden tarpeideni edelle.

Ja kun minusta tulee vanha.

Käperryn siipienne suojaan.

Toivoen, että koette minut edelleen.

Teitä – tyttäriäni – ylimaallisesti rakastavaksi.

Äidiksi.

Ulla Kuusimäki, 2017

 

Helmin hattu
Helmi-tädin hatulla ei ole oikeastaan mitään yhteyttä asiaan. Mutta, jos hänen sisarellaan ei olisi tyttärentyttäriä, sitä ei olisi ollut kukaan kuvaamassa.

Pakkaspääsiäinen

Lähdin Helmihuvilalle etukäteen purkaakseni kertynyttä työsumaa ja lämmittääkseni taloa ennen muiden tuloa. Kiirastorstaina vaihdoin pöytäliinat valkeisiin. Talven pölyt väistyivät rairuohon tieltä. Illalla Helmi täyttyi puheensorinasta ja naurusta. Puolisoni eli Helmin pehtoori, tyttäret, heidän kumppaninsa, Kaapo-koira, Nipsu- ja Bagsu-kisut tulivat. Helmi oli jälleen täynnä elämää.

Ruukut
Helmin pikkumaljakot ja meidän hääkukat pölyistä puhtaina.
Puput
Mummin pojantyttärilleen ostamat puput.

Talvi ei taittanut selkäänsä pääsiäisenä. Se piti otteestaan kynsin hampain kiinni. Yöpakkasten lisäksi jäätävä pohjantuuli kylmäsi kasvoja ja melkein vihloi takaraivossa. Pergolassa istuskelu jäi, mutta paljukauden avasimme ja nautiskelimme ulkoilmasta lämpimän veden höyrytessä.

Palju
Sireenimajan silmuja tuskin näki.

Kamariin katettu pääsiäisen illallinen pitkine pöytineen ja juhlakattauksineen kruunasi pyhänvieton. Kahvilla ja muhkealla yrttipuketilla marinoitu lammaspaisti sekä kastike olivat jälleen taivaallisia.

Mimmi
Isoäitini Mimmin kuva kamarin seinällä.
Kastikekulho
Vanha kastikekulho ja muut aarteet pääsivät jälleen juhlapöytään.
Pääsiäismuna
Unnan pääsiäistaidetta

Ehkäpä kaikki tuntuu Helmillä niin täydelliseltä siksi, että siellä on aiempi sukupolvien ketju tavallaan läsnä: lammasresepti on isäni, kamari isotätini, pöytäliina on äitini… Ja tietenkin: seurana kaikkein rakkaimmat ihmiset.

JK Tämän blogauksen artikkelikuva on Helmin, äitini ja tätini lähettämä kortti isoäidilleni ja enolleni.

 

Jäinen joulukuu

Ehdimme olla Helmillä vuoden lopussa harmittavan vähän. Ohessa tallentamiani vuoden viimeisen kuukauden kallisarvoisia tunnelmia. Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan lunta.

aamu
Aamun sininen hetki ennen päivän valkenemista. Toinen sininen hetki on illan tullessa.

Unihiekat karisevat silmistä viimeistään kylmällä verannalla. On hauska nähdä miten pakkanen on koristellut yön aikana verannan ikkunat.

la%cc%88kkipeltilyhty
Matalalla paistava aamuaurinko pehmentää jäänhuuruista tunnelmaa.
ja%cc%88a%cc%88kiteita%cc%88
Jääkiteitä sementtiruukun reunassa.
ja%cc%88a%cc%88kukkia
Ulkoikkunoiden herkkiä jääkukkia.
rautakuuraa
Kuurankukkien pehmentämä pergolan rautakoriste.
lyhty
Auringonsäteiden osuessa kamarin peiliin, ne vahvistuvat ja valaisevat koko huoneen kuin kesäiltana.
kristallimalja
Kynttilän sijaan pikkumaljassa loistaa päivällä aurinko!

Illalla kylän ylle kaartuu huikaiseva syväsininen peitto tuhansine tähtineen. Hiljentyessäni katselemaan tätä pyörryttävää näkyä muistan aina kuinka pikkuruisia omat touhut ovat mittaamattoman tähtitaivaan alla.

ulkolyhty
Ulkoportaiden lyhty on kuin majakka, joka opastaa tuvan lämpöön.

Tummain metsäin ääriin valot

monet, kirkkaat tuikahtaa,

puhteen pitoon mökit, talot,

niin kuin ennen, jäädä saa.

Lauri Viljasen Ensi Lumi -runon säkeistö kuvastaa Helmen talvitunnelmaa illan tullessa. Yksittäistä koiran haukuntaa lukuun ottamatta päivän äänet hiljenevät.

Helmihuvila-blogin ensimmäinen vuosi on päättymässä. Kiitos, että olet käynyt vierailulla. Toivottavasti olet pitänyt! Lämmin kiitos myös kaikille tykänneille ja kommentoineille. Niistä jokainen on ilahduttanut kovasti.

Toivotan sinulle onnellista uutta vuotta. Sydämellisesti tervetuloa taas ensi vuonna Helmin sivuille.

Pitsiä ja kädentaitoja

Isotädeilläni Helmi ja Hilma Kalliolla oli 1900-luvun alussa Mikkelissä ompelimo, jossa oli useampia työntekijöitä. En tiedä loppuiko liiketoiminta Hilman ensimmäiseen lähtöön maailmalle vaiko johonkin muuhun. Joka tapauksessa sisarusten liikekumppanuus päättyi, mutta he elättivät itsensä koko elämänsä ajan yksinyrittäjinä ommellen pukuja ja vaatteita.

hilman-ka%cc%88yntikortti
Lapsuudessani nämä ompelutarvikkeet olivat mukana leikeissäni.

Helmihuvila on täynnä Helmin ja Hilman käsien loistavia taidonnäytteitä. Olen itse oikea tumpula käsitöissä. Siksi pidän näitä uskomattoman taidokkaasti tehtyjä tekstiilejä Helmin ainutkertaisina aarteina. Äitini emännöidessä huvilaa nämä tekstiilit olivat visusti laatikoissa. Ne otettiin esille vain kerran vuodessa, silloin kun ne tuuletettiin. Sen jälkeen ne taiteltiin huolella tai käärittiin silkkipaperiin ja laitettiin takaisin piirongin kätköihin. Minä olen ottanut ne käyttöön. Nautittavaksi päivittäin, silmäniloksi. Sillä kauhistuttavaa, mutta totta: ne kuluvat itsekseen jopa laatikoissa!

nena%cc%88liinapitsi
Ennen nenäkin pyyhittiin tyylillä!

Joidenkin pöytäliinojen kangas on haperoitunut. Helpoimmin korjattavia olen koittanut korjata (painotus nimenomaan sanalla koittanut). Mutta – ne ovat kuin pienen lapsen tekemiä tikkukirjaimia taidokkaan kalligrafian joukossa. Anteeksi Helmi ja Hilma, tarkoitus pyhitti keinot. Pitäisi löytää taitaja, joka osaa eheyttää käsienne jäljet – kallisarvoiset aarteeni, jotka haluan säilyvän myös tyttärelleni.

po%cc%88yta%cc%88liinan-kulma
Näitä ei voi olla ihastelematta!
pitsireunus
Yksityiskohtia on kaikissa arkisissa kodintekstiileissä.
nipsu-ja-tyyny
Tyttären Nipsu-kissan mielestä pitsiliinalla somistamani tyyny on mainio selkänoja.

Isotätien aikaansaannokset ovat saaneet aikaan, että minun on pakko pelastaa kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksesta vanhoja käsitöitä. Tekee pahaa, kun jonkun äitini tavoin vaalima liina on myynnissä muutamalla eurolla. Tässä viimeisimmät pelastamistani liinoista sekä kakkumuotti, kynttelikkö ja vati, jotka puunauksen jälkeen hohtavina ovat kuin olisivat aina olleet Helmillä.

lo%cc%88ydo%cc%88t

Hetkiä ennen ensilunta

Ohessa kuvia syyslomalta. Ulkona puhalsi hyytävä itätuuli. Teki mieli Unnan vanhan nallen lailla pysytellä ikkunan sisäpuolella, sillä sisällä paloivat kynttilät ja halot naksuivat kaminoissa. Teimme pitkään hautunutta pataa ja poimimme ruokapöytään kesän viimeisen kukkanupun. Se puhkesi iloksemme kukkaan tuvan suloisen lämmön syleilyssä. Suurin osa näistä kuvista on tyttäreni Unnan ottamia. Upeita yksityiskohtia, joiden ohitse niin helposti kulkisi. Onneksi kauneutta arvostavat tarkkasilmäiset tallettavat ne meidän kaikkien ihailtaviksi!

veranna-syksy
Pelakuu vaihtui kanervaan.
kuihtunut-horsma
Tunnistatko?
Kuihtunut koiranputki.jpg
Talventörröttäjä
ladonseina%cc%88
Taideteos
ladonlauta
Pärstynyt
ladon-ha%cc%88ma%cc%88ha%cc%88kinseitti
Hieman harvanomainen
sammalta
Täydellinen asetelma
kamarin-kranssia
Kamarin kranssi
Kesän viimeinen kukka.jpg
Silmänilo ruokapöydässä.
lyhty1
Verannan syysvalaistus
lyhty2.jpg
Näitä onkin useampia.