Helmihuvila.com -blogin toinen vuosi vierähti käyntiin pari kuukautta sitten. Jos olisin tekemässä tästä tulonlähdettä ja koemarkkinointialueena olisi ollut FB-kaverit, jättäisin tykkäyksien perusteella tekemättä. Iso kiitos kaikille, jotka ovat siellä jaksaneet peukutella!

Word Pressin tilastojen mukaan Helmihuvilan näyttökertoja on reilut kahdeksantuhatta ja kävijöitä karvan verran yli neljätuhatta. Mielenkiintoisinta on, että Suomen jälkeen eniten kävijöitä on Yhdysvalloista ja Kanadasta. Olisi mahtavaa tietää heistä enemmän! Keitä he ovat, mitä he saavat Helmihuvilan blogista ja mitä toivoivat jatkossa enemmän tai vähemmän?

Mitä muuta nämä tilastot minulle antavat? Kävijöiden määrä ja tykkäykset lämmittävät sekä hivelevät mieltä. Kommentit ovat harvinaista herkkua ja siksi arvokkaita, kiitos niistä. Kommentit viestivät, että tekstit ja kuvat ovat tuottaneet iloa itseni lisäksi muille. Upeinta olisi, jos myös ideoita jatkojalostukseen.

Välillä tulee supisuomalaiseen selkäytimeeni istutetut sananlaskut mieleen: ”kel’ onni on, se onnen kätkeköön” ja ”rumat ne vaatteilla koreilee”. Ja silloin olen kuulevinani hiljaisuudessa kuiskauksen: ”no onpas tuo olevinaan”.

Helmihuvilan blogi merkitsee minulle dokumentointia tunnelmista, ohikiitävistä hetkistä ja vuodenaikojen mukaan vaihtuvista touhuista. Se on myös oman ydinosaamiseni ylläpitoa: kirjoittamista – toisin kuin töissä – ilman tiukkaa toimeksiantoa. Se on sanoilla ja niiden merkityksillä huvittelua. Sillä kirjoittaminen on minulle himo, kutsumus ja elinkeino.

Suurkiitos te kaikki Helmihuvilan sivuilla käyneet, seuraajat, siellä tykänneet ja kommentoineet! Teidän ansiostanne kehtaan pitää Helmihuvilan blogin jatkossakin julkisena. Ainakin täällä Word Pressissä.