Isotädeilläni Helmi ja Hilma Kalliolla oli 1900-luvun alussa Mikkelissä ompelimo, jossa oli useampia työntekijöitä. En tiedä loppuiko liiketoiminta Hilman ensimmäiseen lähtöön maailmalle vaiko johonkin muuhun. Joka tapauksessa sisarusten liikekumppanuus päättyi, mutta he elättivät itsensä koko elämänsä ajan yksinyrittäjinä ommellen pukuja ja vaatteita.
Helmihuvila on täynnä Helmin ja Hilman käsien loistavia taidonnäytteitä. Olen itse oikea tumpula käsitöissä. Siksi pidän näitä uskomattoman taidokkaasti tehtyjä tekstiilejä Helmin ainutkertaisina aarteina. Äitini emännöidessä huvilaa nämä tekstiilit olivat visusti laatikoissa. Ne otettiin esille vain kerran vuodessa, silloin kun ne tuuletettiin. Sen jälkeen ne taiteltiin huolella tai käärittiin silkkipaperiin ja laitettiin takaisin piirongin kätköihin. Minä olen ottanut ne käyttöön. Nautittavaksi päivittäin, silmäniloksi. Sillä kauhistuttavaa, mutta totta: ne kuluvat itsekseen jopa laatikoissa!
Joidenkin pöytäliinojen kangas on haperoitunut. Helpoimmin korjattavia olen koittanut korjata (painotus nimenomaan sanalla koittanut). Mutta – ne ovat kuin pienen lapsen tekemiä tikkukirjaimia taidokkaan kalligrafian joukossa. Anteeksi Helmi ja Hilma, tarkoitus pyhitti keinot. Pitäisi löytää taitaja, joka osaa eheyttää käsienne jäljet – kallisarvoiset aarteeni, jotka haluan säilyvän myös tyttärelleni.
Isotätien aikaansaannokset ovat saaneet aikaan, että minun on pakko pelastaa kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksesta vanhoja käsitöitä. Tekee pahaa, kun jonkun äitini tavoin vaalima liina on myynnissä muutamalla eurolla. Tässä viimeisimmät pelastamistani liinoista sekä kakkumuotti, kynttelikkö ja vati, jotka puunauksen jälkeen hohtavina ovat kuin olisivat aina olleet Helmillä.
Helmihuvila 
Hurmaavia aarteita sinulla! Tuollainen leikekirjailtu pöytäliina koki käsissäni pienen muodonmutoksen, kun hiirenpolkureunus oli hapertunut. Nätti siitä tuli ja poistamani reunakaitaleen aion käyttää toisiin tarkoituksiin. Vanha pellavapalttina on niin hienoa kudosta. Terveisin Tuija
TykkääTykkää
Kiitos Tuija! Noiden ihastelemiseen ei väsy koskaan. Kun vielä osasin kunnostaa niitä kuten sinä. Mahtavaa joulunalusaikaa sinulle. T. Ulla
TykkääTykkää
Erityisen ihastuttavia aarteita. Varsinkin nämä ompelutarvikkeet ja Mechelininkadun Ompelimon pieteetillä laadittu mainos. Hyvää typografiaa.
Myös minun äitini arvosti käsitöitä ja hyviä materiaaleja. Hän osasi myös itse ommella. Vieläkin on pari tyynyliinaa ja keittiöpyyhe käytössä, joissa itsetehdyt pitsit ja kangas kestävää pellavaa. Moniko nykypäivän tyynyliinoista kestää käytössä vuosia, puhumattakaan vuosikymmeniä?
TykkääLiked by 1 henkilö
Hei Marke,
itsekin ihastelin Hilman kortin typografiaa. Vanhat kodintekstiilit ovat aarteita: kuinka huolella ne on tehty nimikirjaimia myöten. Ei ole ihme, että monet päällyslakanat pitseineen ovat nykyään verhoina!
Äitini otti lapsuudessani aina ”pellavaiset” joululakanoiksi. Ne olivat mankeloinnin jäljiltä sileät kuin silkki.
Hyvää joulua sinulle,
Ulla
TykkääTykkää
Tulin tännekin moikkaamaan,liityin lukijaksi. Kiva kun olit laittanut linkin tänne blogiisi. Helmihuvilaan ihastuin kyllä todella, mitä aarteita siellä onkaan ja teidän suvun historiaa….Haaveilen itsekin punaisesta tuvasta ja perunamaasta ja haaveilla on tapana toteutua,jos oikein kovasti pyrkii niitä kohti! Ihanaa Joulunaikaa teille!
ps.itsellä ei vielä ole blogia…
TykkääTykkää
Kiitos Kirsi!
Ilahduin kovasti palautteestasi. Olen aika noviisi näissä blogiasioissa ja välillä tuntuu perisuomalaisittain, että kehtaako sitä linkkiä joka paikkaan laittaakaan. Olen samaa mieltä, että haaveet toteutuvat kun niihin kovasti uskoo. Tunnelmallista joulunaikaa myös sinulle!
Ulla
TykkääTykkää
Ihania aarteita olet löytänyt. Hienoa, että pidät niistä nyt huolta, että ne säilyisivät mahdollisimman pitkään.
TykkääLiked by 1 henkilö
Toivottavasti tyttäreni tulevat olemaan käsitöissä minua taitavampia ja jäisin suvun mustaksi lampaaksi näissä taitolajeissa.
TykkääTykkää