Talvilomapäivät ovat olleet upeita aurinkoisia pakkaspäiviä, tosin öisin pakkanen on kiristynyt päälle -20 asteen tuntumaan. Aamuisin auringon noustessa puiden oksat ovat huurusta valkoisina ja pienen pienet lumihiutaleet kimmeltävät ilmassa kuin loistavat timantit. Taivas ei voisi olla sinisempi!
On aina iso ilo kattaa pöytä Helmen vanhoilla astioilla ja pöytäliinoilla. Ensimmäisen lomaviikonlopun talvikattaukseen istuivat siniraitaiset Lotat. Hankin ne Kierrätyskeskuksen poistoalesta puoleen hintaan. Löytö, josta olen vielä monen vuoden päästä iloinen.
Ulkoilun jälkeen nostalginen kaakaojauheesta ja sokerista itse sekoitettu maitokaakao maistuu yhtä ihanalta kuin lapsena 60-luvulla! Kaakaopurkki on lapsuudestani. Silloinkin siinä oli Van Houtenia.
Talviloma on Helmin lomista rennoin, sillä pakkasilla ei voi oikein tehdä muuta kuin ulkoilla, lukea, syödä hyvin ja saunoa. Tänä vuonna suurin ”urakka” oli ikkunoiden paperointi. Aiemmin tiivistin tuplat ainoastaan pumpulilla, tänä talvena päätin kokeilla perinteistä paperista tiivistenauhaa. Täytyy myöntää, että lopputulos on siistimpi kuin väleistä näkyvät pumpulit ovat piilossa. Ikkunat pysyvät kirkkaina ja viimeinenkin vieno vedon tunne on hävinnyt. Lisäksi työ oli helppo ja kevyt tehdä.
Tänä vuonna lomailuamme ilahduttavat esikoistyttären ja hänen miehensä Nikolaksen kissat: Bagheera ja Nipsu. Ensimmäiseksi mainittu, kohta kymmenvuotias kisulainen liikkuu enimmäkseen ruokakupin ja auringonläiskien mukaan. Poikkeuksena kamarin ikkuna, josta se tarkkailee varpusia. Siitä on ollut aiemminkin täällä kuvia samoissa paikoissa ja olkoon nytkin. Nuorempi Nipsu on hankalampi saada kuvaan, sillä se pyrähtelee häntä pörrössä mielikuvitusleikeissään ylä- ja alakerran väliä.
Hyvää helmikuuta kaikille ja hyvää lomaa lomalaisille!
Toivottaa Helmihuvilan Ulla
Helmihuvila 
Voi miten kauniilta siellä näyttää!
TykkääTykkää
Kiitos Ruut!
TykkääTykkää
Ihanasti välittyy fiilikset ja nautinnollinen tunnelma kuvista. Olipa teillä todella hyvä tuuri ilmojen suhteen. Ainakin valoa ja upeita kajastuksia on riittänyt. Voihhhh. Aaaahh!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Marke! Kylmää, mutta kaunista!
TykkääTykkää
Hih, Bagheeralle onkin oivallinen nimi annettu Viidakkokirjan mukaan! 😀 Hänen toimensa kuulostavat myös samalta kuin meidän kissavanhuksen; lähinnä syömistä ja aurinkoläiskien mukana siirtymistä.
On teillä kyllä kaunista siellä, ihanat nostalgiset tunnelmat tuli tännekin! Voin melkein maistaa tuon kaakaon suussani, vaikka kyseistä merkkiä en ole koskaan juonutkaan. 🙂 Hienoja tunnelmia kerta kaikkiaan! ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Anna, kommenttisi ilahdutti ihanasti tätä maaliskuun pakkasaamua! Bagheera näyttää kaukaisesti esikuvaltaan, mutta luonteeltaan se on kuin Muumien vanha filosofi, piisamirotta. Ja sehän sopii kun asuinkumppanin nimi on Nipsu, joka on luonteeltaan kuin Muumien Nipsu.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ihana kissu — ja nuo maisemat! Maisemien muoto on niin tutunoloista, vaikka en varmaan juuri näitä maisemia olekaan nähnyt. Täällä on aika samantyyppistä. 🙂
Piti vielä kommentoida (kun huomasin tämän aiemmankin kirjoituksesi), että minäkin olen ihastunut noihin siniraitaisiin Lotta-astioihin, mutta en ole onnistunut bongaamaan niitä vielä sopivasti mistään. Siniraitaisissa valkoisissa astioissa on minusta jotain aivan hurmaavaa. No, sininen on kyllä lempivärinikin. 😀
TykkääTykkää
Etenkin pakkaspäivien ruokapöydässä Lotat ovat paikallaan. Samalla tavoin kuin ruusulautaset kesällä. Kiitos kun kommentoit. Niistä saa aina uutta innostusta seuraaviin kirjoituksiin.
TykkääLiked by 1 henkilö